Johtaja Arvid Andersson oli helsinkiläinen liikemies, joka oli hankkinut itselleen huomattavan omaisuuden. Grenman oli taitava liikejuristi ja omisti puolet Grenman & Frey -nimisestä asianajotoimistosta. Walden taas oli Maakuntain Keskuspankki Oy:n johtaja, sittemmin Alkon ensim-mäinen toimitusjohtaja vuodesta 1932. Hänen veljensä oli kenraali, valtio- ja talousmies Rudolf Walden. Andersson omisti 1251 osaketta, Walden 625 ja Grenman 624.

Heti saman elokuun aikana Oy Olkkala Ab osti yli 30 torpparilta heidän torppaoikeutensa ja maksoi 3000 mk - 13 000 mk torppaa koh¬den. Huhtikuussa 1919 oli jo myyty ja erotettu 17 tilaa, suurin osa entisille torppareille. Tiloista tuli elinkelpoisia. Keskikoko oli 45 ha ja keskihinta 49 765 mk. Palstoitusta jatkettiin vuoteen 1922 asti. Noin 50 eri kokoista tilaa oli silloin myyty, yhteispinta-ala oli vähentynyt 1850 ha. Torpparilaki oli hyväksytty 15.10.1918.

Yhtiön (Oy Olkkala Ab:n) johto oli liikemiehiä, he kiinnittivät pää-huomion teollisuuteen. Vanhat metsät piti nopeasti muuttaa rahaksi. Olkkalan koskessa oli ollut saha 88 vuotta, se purettiin nyt ja uusi rakennettiin Averia-järven rantaan. Keskusosuusliike Hankkija suunnitteli 2-raamisen sahan, joka valmistui 1920-luvun alussa. Varsinainen voima-laitos saatiin v. 1922.

Tiilitehdas rakennettiin samanaikaisesti noin kilometrin päähän alueelle, missä oli paksuja savikerrostumia. Tanskalainen toiminimi Schmidt suunnitteli sen ja hankki kaikki koneistot. Voimanlähteenä oli aluksi höyrykone, sittemmin sahan voimalaitos ja lopuksi Vihdin Sähkö Oy.

Laivausta varten rakennettiin Lappohjan satama-alueelle oma laituri, 115 m pitkä ja 17 m leveä, alue vuokrattiin Valtion rauteiltä. Laivaukset tapahtuivat pääosin tämän sataman kautta aina talvisotaan asti. Alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle, ja kun se vallattiin takaisin, laituri oli palanut. Satamina ruvettiin käyttämään Hangon ulkosatamaa ja Sörnäisten satamaa.

Tirehtööri Andersson oli ennen pitkää saanut melkein koko Oy Olkkala Ab:n osakekannan haltuunsa, mutta hän kuoli yllättäen 13.4. 1928. Rouva Andersson ei pystynyt yksinään hoitamaan yhtiötä. Hänen sisarensa mies, saksalainen M. Sothman johti yhtiötä vuoden ajan, mutta sitten rouva Andersson möi koko osakekantansa 1.5.1929.

Edullisimman tarjouksen teki vihtiäiskolmikko: kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo ja tilanomistajat Artturi E. Korckman ja Ragnar Forsten, ostajiin liittyi myös senaattori Juhani Arajärvi. Heti alkuun oli sovittu, että yhtiölle jätettäisiin vain teollisuuslaitosten ja rautatien alueet, muut maat myydään. Näin tehtiinkin, yhtiölle jäi vain 56 ha maata.

Tohtori C.A.G. Charpentier ja hänen vaimonsa Sointu, o.s. af Häll-ström, ostivat Olkkalan ja 150 ha Kourlan maata, minkä nimeksi tuli Konjanvuori. Senaattori Juhani Arajärvi osti n. 600 ha käsittävän Kourlan kartanon, johon kuuluivat Strandvik sekä pääosa Mokskoskea. Heikkilän tilan Maikkalasta, noin 214 ha, osti agronomi Yrjö Melasniemi. Siirinmäen Averian rannalta osti arkkipiispa Aleksi Lehtonen. Arkkipiispan vaimo Margaretha samoin kuin Sointu Charpentier olivat maanviljelysneuvos Emil af Hällströmin tyttäriä. Hiidenheimolle, Korckmanille ja Forstenille jäi lisäksi suuria alueita henkilökohtaiseen yhteisomistukseen.

Juhani Arajärvi oli ollut itsenäisyyssenaatin jäsen 1917 - 1918, oli valtionvarain toimituskunnan päällikkö (valtiovarainministeri) ja kansan-edustaja. Ankarasta vastustuksesta huolimatta hän ajoi läpi kaupan, jossa Suomen valtio osti 61,1 % norjalaisen Enso-Gutzeit Oy:n osakkeista. Oletettavasti tämä on Suomen parhaita kauppoja, yhdessä rysäyksessä tuli suuri määrä tehtaita ja sahoja valtion omistukseen ja määräysvaltaan, maa-alueitakin tuli noin 400 000 ha. Senaattori Arajärvi oli ensin KOP:n Kotkan ja Tampereen konttorien johtajana ja tuli vuonna 1918 KOP:n johtokunnan jäseneksi. (Tiedot Paavo Ahomäen kirjoituksesta).

Senaattori Juhani Arajärvi hallitsi Kourlaa vuoteen 1938, jolloin se siirtyi hänen agronomiksi opiskelevalle pojalleen Matille. Matti Arajärvi kaatui talvisodan loppupäivinä. Isästä tuli jälleen Kourlan isäntä, kunnes kartano siirtyi Arajärven nuorimman tyttären, niin ikään agronomiksi opiskelevan Eevan omistukseen v. 1941. Eeva meni naimisiin sisarvainajansa Saaran lesken, varatuomari Kaarlo Tuurnan kanssa, mutta tämä kuoli v. 1954. Eeva jäi yksin isännöimään Kourlaa. Lapsia oli perheessä kuusi, kolme Kaarlo Tuurnan ensimmäisestä, kolme toisesta avioliitosta.

Eeva möi Kourlan maita useammassa erässä VAKOLA:lle ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiölle. Vuonna 1978 myytiin päärakennuskin, ja Eeva sai syytingin ns. senatorskan taloon aivan pihapiirissä. Päärakennus on päässyt pahoin rapistumaan.

Varsinaisen Olkkalan kartanon omistajien, Axel ja Sointu Charpentierin avioliitto ei kuitenkaan kestänyt. He erosivat, ja vuodesta 1932 Sointu-rouva asui poikineen jo Olkkalasta lohkaistulla Karhunkorven tilalla.

Hetkisen Olkkalaa omistivat Theodor ja Martta Anderzen, Martta-rouva oli tyttönimeltään Lilius, kuten Anna af Hällströmkin.

Vakuutusyhtiö Sampo osti Olkkalan pakkohuutokaupasta v. 1933, mutta samana vuonna sen jo osti Uudenmaan maamieskoulun kannatusyhdistys, jonka puheenjohtajana oli kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo. Samalla kertaa tämän kaupan kanssa Vakuutusyhtiö Sampo myi Konjanvuoren, Suonen ja Metsä-Olkkalan Metsähallitukselle. Siirinmäki siirtyi arkkipiispa Lehtoselta agronomi Rakel Heikkimolle, joka puolestaan myi osan Siirinmäkeä kirjailija Armas J. Pullalle. Margaretha af Hällström oli aloittanut agronomiopinnot yhdessä Rakel Heikkimon kanssa.

Vuonna 1934 Olkkalassa jo oli maamieskoulu, johtajanaan agronomi Viljo Miettinen. Maamieskouluna Olkkala pysyi vuoteen 1972, jolloin Suomen valtio osti sen ja ryhtyi siirtämään sinne Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitosta. Tällainen on ollut olemassa jo vuodesta 1798 lähtien, nimi vain vaihdellut. Vuonna 1985 se sai nimen Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos. Laitos tunnetaan paremmin lyhyemmällä nimellä VAKOLA ulkomaillakin saakka.