Olkkala

Luonto Olkkalassa (Sakari Moisio)

Vesistöt

Olkkalan ainoa järvi on Averia. Averia on vajaat kaksi kilometriä pitkä ja vajaan kilometrin levyinen, sen keskisyvyys on ehkä neljä metriä, syvimmät kohdat seitsemän. Vihtijärven vedet virtaavat siihen Vihtijokea myöten Holmannokan itäpuolelta, Haimoossa Vihtijokeen liittyy Nurmijärveltä Korvenoja, joka Vihdissä muuttuu Mätäjoeksi. Myös Moksjärven vesi virtaa Averiaan, ensin pitkin vähäistä Moksjokea, jossa on 16 metrin pudotus, Korkeakoski. Moksjoki yhtyy Karkkilasta tulevaan Sitinojaan, joka laskee Averian koillissakaraan.

Holmannokan länsipuolelta johtaa Olkkalanjoki Kirjavan entiseen järveen ja sieltä taas Kirjavanjokena Hiidenveden Kirkkojärvi-nimiseen osaan.

Kasvit

Olkkalan seudun kasvisto on runsas. Maisteri J.A. Wecksell (Kaarle Soikkeli: Vihti II. 1932.) on  seikkaperäisesti kuvannut kasvien esiinty­mistä Vihdin eri kulmakun­nilla, mutta koska kirja on painettu vuonna 1932, ovat kasvien olosuhteet sen jälkeen suuresti muuttuneet. Asutuksen leviäminen, ihmisten lisään­tyminen, kasvinviljelyssä käytetyt myrkyt ja ilman saasteet ovat tuhonneet monta lajia.

Wecksell jakaa kasvit kasvupaikkojen mukaan. Erittäin runsaasti alueella on Hieracium-sukua. Yhteensä on löydetty 566 saniais- ja siemenkasvia, joukossa hyvinkin harvinaisia. Kasvien kasvupaikkoina ovat usein Olkkalan ja Kourlan puistikot ja pihamaat, Averian rantanii­tyt, Olkkalanjoen rannat ja Sukselasta Olkkalaan johtavan tien varret. Maikkalassa ei Wecksellin kirjoituksen mukaan kasvaa mitään mainitta­vampaa.

Lehtokasveista hän mainitsee ensiksi jalot lehtipuut, näistä erikoisesti pähkinäpuun, tammen, jalavan, vaahteran ja lehmuksen, vuorijalavaa ja saarnia kasvaa seudulla myös. Ruohovartisista lehtokasveista mainitaan etelän maarianheinä, aroluste, neidonvaippa, pussikämmekkä, kirkiheinä, laaksotähtimö, keltavuokko, kaiheorvokki, näsiä, metsänätkelmä ja koiranheisipuu.

Kalliopengerkasveista mainitaan mäkirikko ja käenminttu; kuivien rinneniittyjen kasveista taas nurmikaunokki ja sikojuuri. Luhtaorvokki, komea vesirikko ja katkera linnunruoho kasvavat ravinteikkailla rannoilla ja rantavesissä.

Tyypillisiä ihmisen seuralaisia ovat kolmisäde­tyräkki, rento savikka, pihakrassi, täplikäs katko, sepivä peippi ja peltotädyke. Vanhoista puutarhoista lienevät karanneet maustekasvit, tuoksuva saksankirveli, rohtoiisoppi ja piparjuuri, kuin myös kansan­omaiset koristekasvitkin, isokierto eli elämänlanka, akleija, sinilatva ja jättiläisukonputki. (Soikke­li, 1932, s. 396 - 409).

Metsät

Yliopiston metsänhoitaja, tohtori Ilmari Lassila on antanut samaan kirjaan tietoja Vihdin metsistä, ei tosin erikseen Olkkalanseudulta (Soikkeli, 1932, s. 385 - 396). Hänen käsityksensä mukaan Vihdin metsät olivat tuohon aikaan hyvät, vaikka paljon hyviä metsiä oli jo raivattu viljelyyn. Metsäalat jakaantuivat hänen mukaansa: lehtoja 18 %, mustikkatyyppiä 40 %, puolukkatyyppiä 28 %, kanervatyyppiä 5 % ja samoin soita 5 %. Viljelyyn sopivia metsämaita oli vielä paljon jäljellä. Siperialaista lehtikuusta oli istutettu eri puolille ja se on menestynyt hyvin.

Koska Olkkalanseudun maasto on kovin mäkistä, viihtyvät havupuut siellä parhaiten. Vihdin metsänhoitoyhdistyksen metsäteknikko Pekka Korpijaakko oli huhtikuussa 1992 samaa mieltä, kuusi on hänen mieles­tään näitten seutujen yleisin puu. Mitä lähemmäs Moksia mennään, sen kalkkipitoisempaa maaperä on ja sen rehevämpiä metsät.

---